Göran Schildt syntyi Helsingissä vuonna 1917. Lapsesta alkaen hän haaveili ryhtyvänsä kirjoittajaksi kuten isänsä Runar Schildt. Muistelmissaan Göran Schildt kertoi, että hänellä oli iso laatikko isänsä työhuoneen ulkopuolella ja siinä syntyivät hänen ensimmäiset kirjoituksensa. Göran Schildtin ollessa vain 8-vuotias hänen isänsä teki itsemurhan.
Yksityistuntien ansiosta Göran Schildt suoritti ylioppilastutkinnon vuotta ennen luokkatovereitaan. Sen jälkeen hän matkusti Ranskaan kieltä oppimaan. Syksyn 1934 hän asui perhemajoituksessa Pyreneillä, ja kevään 1935 ajan hän opiskeli Sorbonnen yliopistossa Pariisissa. Vuoden 1934 joulun hän vietti Mallorcalla ja silloin hän ensimmäistä kertaa elämässään tuli kosketuksiin kuplivan Välimeren kanssa. Vuonna 1937 Göran Schildt teki toisen merkittävän matkan, tällä kertaa Italiaan, ystävänsä Georg Henrik von Wrightin kanssa.
Göran Schildt osallistui talvisotaan 1939–40 ja haavoittui pahoin vatsaan osuneesta räjähtävästä luodista. Pitkänä toipumisaikanaan hän päätti, että jäädessään henkiin hän purjehtisi Välimerelle omalla veneellä. Tämän unelman hän toteutti vuonna 1948 ensimmäisen vaimonsa Mona Morales-Schildtin kanssa, kun kitsi Daphne seilasi pitkin Ranskan jokia ja kanaaleita Lavagnaan saakka. Tästä matkasta kertova kirja Toivematka (1949) muodostui suureksi menestykseksi Göran Schildtillle.
Kirjailijana Göran Schildt on parhaiten tunnettu Daphnen purjehduksista kertovista kirjoistaan. «Önskeleken» vuonna 1943 oli kuitenkin hänen ensimmäinen romaaninsa. Schildtin kirjoitustyyli on vaihtelevaa ja se kattaa niin kulttuurihistoriaa, taidehistoriaa, esseitä, journalistiikkaa, matkakertomuksia, elämänkertoja ja kaunokirjallisuutta. Taidehistorian väitöskirjansa hän kirjoitti Paul Gézannesta. Hän on julkaissut myös kirjan André Gidesta, mikä edesauttoi Giden saamaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1947. Göran Schildt anoi taidehistorian professuuria Helsingin yliopistossa vuonna 1947. Viime hetkellä hän tuli kuitenkin toisiin ajatuksiin ja veti hakemuksensa pois. Sen sijaan hän valitsi purjehtimisen ja elämän vapaana kirjoittajana.
Göran Schildt hankki vuonna 1965 kakkosasunnon Lerokselta Kreikan saaristossa. Täällä hän tuli lähemmin kosketuksiin Kreikan kulttuurin kanssa ja Daphne sai uuden kodin satamassa. Nykyään restauroitu Daphne on esillä Forum Marinumissa Turussa.
Göran Schildtin ja Alvar Aallon ystävyys alkoi vuonna 1952, kun Schildt ystävänsä Robert Sambonetin kanssa vieraili Aallon arkkitehtitoimistossa Helsingissä. Tästä käynnistä alkoi tiivis ystävyys, joka kesti Aallon kuolemaan saakka vuoteen 1976. Schildt julkaisi artikkeleita Aallon uusista rakennuksista ja Aallon kuoleman jälkeen hän kirjoitti 4-osaisin elämänkerran Aallosta. Ystävyyden osoituksena Alvar Aalto tarjoutui suunnittelemaan Tammisaareen talon Göran ja Christine Schildtin. Talo valmistui vuonna 1970. Tässä samaisessa talossa Göran Schildt veti viimeisen hengenvetonsa 24. maaliskuuta 2009. Talon omistaa Christine ja Göran Schildtin säätiö ja se avataan yleisölle vuonna 2020 (lisätietoa Villa Schildtin sivuilta).
Haave Välimerestä
Dokumentti Göran Schildtistä ja hänen suhteestaan Välimeren kulttuuriin. Katsella YLE: ssä.
Venetsiasta Niilille
Dokumenttielokuva Göran Schildtin purjehduksesta vuonna 1954 Venetsiasta Dalmatiaan ja Kreikan saaristosta Epyptiin ja Sudaniin. Katsella YLE: ssä.
Daphnen vanavedessä
Lasse Pöysti ja Ralf Långbacka purjehtivat Kreikan saaristossa purjelaiva Daphnen reittiä seuraillen. Matkalla he palauttavat mieleensä Göran Schildtin ajatuksia ja tapaavat hänet Leroksessa. Katsella YLE: ssä.